Sivun näyttöjä yhteensä

20.4.2018

Fuenterroble de Salvatierrasta Morilleen

Eilen iMuutama llalla oli kirkollisessa albergessa yhteinen ateria, runsas ja erilainen kuin tavallisesti. Pitkään pöydässä keskusteltiin papinkin kanssa. Sitten hän kutdui aterialaiset katsomaan uutta ns. peregrinokeskusta, jos oikein tämän talon ymmärsin ja sen jälkeen oli kirkossa pyhiinvaeltajien siunaus. Oli ilo päästä tällaiseen mukaan tälläkin matkalla, tosin vasta ensimmäisen kerran. Aluksi laudoimme yhdessä Laudate dominum, sen jälkeen oli isän pojan ja pyhän hengen nimeen amen. Ja kappale Johanneksen evankeliumista, en vain tiennyt mitä. Sitten hän puhui muutaman ajatuksen pyhiinvaelluksesta. Kutsuttiin meidät piiriin ja pyydettiin kertomaan nimi. Omalla kielella isä meitä yhteen ääneen - miten voikin kestää pitempään tuo suomeksi! Sitten vesisiunsus. Pappi pirskotteli vettä jokaisen pään päälle. Vielä apostolinen siunaus ja laulu Heveinu shalom allehem yhdessä. Lähettäminen matkaan ... Ja kirkon esittelyä vielä tuon jälkeen.

Tänään aamulla talo tarjosi hyvän aamiaisen ja matkaan pääsimme jo 7.15. Kilometrejä kertyi askelmittariini 30, kun naapurin kännykkämittarissa sama matka näytti 32 km.
Aurinko nousi komeasti matkalla lumivuorten takaa. Taas matkaamme pohjoista kohti. Ja nyt matkalla ei ollut mitään varsinaista pysähdyspaikkaa 28 kilometriin. Toki pydähdyksiä oli, mutta kahvilaa ei ollut ennen kuin 4 kilometriä ennen Morillaa. Siinä sitten pääsi jo vessaankin. Söin tuolla myös lounaan noin seitsemän tunnin kävelyn jälkeen. Lounas ei ollut kaksinen , huonoin tähän mennessä, mutta täyttihän tuo vatsan. Sitten tauon jälkeen jaksoi hyvin kävellä loppumatkan Morilleen. Löydin albergen, jossa oli kuusi paikkaa ja olin kuudes. Yläpeti tarjolla ensimmäisen kerran tämän kevään vaelluksella. Pojat olivat näet nopeampia. Tämä alberge oli peruskuntoinen, ei edes keittomahdollisuutta miktosta puhumattakaan. Vessa ja lämmin suihku oli. Jos seitsemäs tulisi, avautuisi albergen toinen osa, joka oli muualla. Niinpä kävin suihkussa, mutta en purkanut vielä tavatoita. Pojat lähtivät baariin ja minä pian perässä suihkun jälkeen
Niinpä pääsin muuttamaan muiden yläsänkyläisten kera tähän isompaan albergeen jossa on tilaa ja kaikki saivat alapetin. Täälläkään ei ole jääkaappia ja mikro sentään. Joten aamulla saa puuron tehtyä jälleen. Olipa muutama muovinen mukikin, mutta ei muita astioita. Siistin tuntuinen paikka. Toki sitä taloa, Casa Social,  käytetään muuhunkin kuin albergen käyttöön kuten eilenkin oli peregrinotalon yläkerrassa menossa jumppapalloilla naisten jumppa.

 Baarissa maksettiin alberge ja otettiin tiedot. Samalla tuli tuo seitsemäs oli yksi meistä kolmesta naisesta - huonojalkainen meni jo bussilla Salamancaan, jonne huomenna mekin kävelemme. Siis meitä on vain kaksi naista taas tässä miesjoukossa. Tämä Via de la Plata on aika raskas vaeltaa ja siksi kai naisia ei ole kovin paljon tällä reitillä.

Tässä baarissa on wifi mitä ei ole albergessa ja niin me kaikki olemme baarin edessä istumassa ja tutkistelemassa kännyköitä ja kirkoittelemassa. Alkaa tulla iltaviileä ja untuvatakki on hyvä päällä, vaikka päivällä oli 18 astetta ja auringossa kai enemmänkin. Iltaruoka tilattu ja sisällemenoa odotetaan, milloin kutsu kuuluu aterialle.

19.4.2018

Calzada de Bejarista Fuenterroble de Salvatierraan

Aamulla taas aurinko paistoi.
Yö meni hyvin . Pitkästä aikaa nukuin vessaan yöllä hipsimättä. Ja aamu aina samanlainen. Heräilin puoli seitsemän tienoissa - en ole laittanut koskaan herätystä päälle, koska jotkut heräävät kyllä aikaisin. Tänä aamuna olin nukkunut niin  sikeästi etten kuullut naapureiden lähtöä lainkaan. Korealainen mies näet nousee joka aamu ylen aikaisin. Aamupalan laitoin itse. Taas oli tarpeen tuo kierukka eli uppokuumennin. Koska peregrinojen keittiö oli ulkona eukä ollut tulitikkuja eikä sytytin toiminut. Niin ja ulkona  oli kaksi koiraa. Majapaikan omistajat tulivat deitsemän jälkeen laittamaan aamupalaa halukkaille. Porukkamme oli jo lähtenyt matkaan. Minä lähdin kuten yleensä puoli kahdeksan aikaan.
Tänä aamuna samaan aikaan lähti pari nuorehkoa miestä, saksalainen Michael ja ruotsalainen Peter.  Hieman ennen heitä olin lähtenyt matkaan ja paikalle osuneilta poliiseilta tarkistin suuntaa. Michael tuli takaa karttaohjelmansa kanssa ja niin kävelin hänrn kandsan hetken ja myöhemmin matkaa poikien perässä näköetäisyydeltä, niin en taatusti eksynyt. Toki yllättävän hyvin tuo parinkymmenen kilometrin matka oli merkitty.

Kymmenkunnan kilometrin jälkeen tuli kahvila, jossa taas yhdessä kahvittelimme. Ja tarkistelimme toistemme vaellusoppaista reittiohjeita.
Ja vaellus eteni Valdecadan kautta toiset kymmenkunta kilometriä. Taas pikkulintujen laulua, käenkukuntaakin ja kukkojen kieuntaa lehmiä, hevosia ja aasikin ratsastajineen tuli vastaan.
Matkaa oli etenkin ylämäkeä tänään. Varsinkin päivän alussa oli vettä tiellä ja monia purojen ylityksiä. Jos olisin ollut tälöä pätkällä muutama päivä sitten kun vielä datoi, kulku o!isi ollut tosi hankalaa. Erään puron/joen yli oli silta, jonka reunoissa oli jo kuivuneita kasveja merkkinä veden korkeudesta. Nyt ylitys onnistui hyvin.

Matkan varrella oli vuoren rinnettä murskattu ja tehty penkereitä, mutta myös sementoitu. Olikohan sinne tulossa uusi tie. Täällä on EU-rahoilla tehty paljon uusia teitä ja komeita siltoja laaksojen yli.

Tämä kirkollinen alberge on myös varsinainen nähtävyys. Jo tullessa näkyy iso valkoinen risti. Sisällä hengellistä musiikkia ja paljon raamatunaiheisia kuvia makuusalissakin joka on eri rakennuksessa. Illalla on luvassa yhteinen ateria ja aamulla aamiainen jo 6.30. Illalla ehkä on myös iltahartaus tai yritän selvitellä misdä kirkossa on messu, kun täällä kylässä on kaksi kirkkoa. Hinta donativo eli lahjoitus toimintaan . Hospitelaro on vapaaehtoinen. Jo tullessa tarjoiltiin kylmää vettä ja banaaneja ennen kuin ilmoittsutuminen otettiin vastaan.

18.4.2018

Aldeanueva del Caminosta Calzada de Bejariin

Kaunis aurinkoinen päivä tänään. Illallakin vielä ulkona aurinko paistaa ja karjankellot kilkattavat. Oikeastaan koko päivän nuo lehmien ja lampaiden kellojen äänet ovat tänään kuuluneet. Ja taas isoja lehmälaumoja on näkynyt.

Kyllä myös kukot ja käet ja aasitkin ovat olleet äänessä. Etenkin nyt illalla aasi on mölyllään säikyttänyt useaan kertaan. Toki hevosiakin on laitumilla ollut.

Aamulla oli kohtalaisen hyvä aamupala tarjolla  tuoremehuineen leipineen ja makeine paloineen kahden euron hintaan. Siitä oli sitten hyvä lähteä liikkeelle jälleen puoli kahdeksan maissa. Lähdin taas parin espanjalaisen miehen kanssa samassa ovenavauksessa. Matkasimme asfalttia myöten, emme yhdessä kuitenkaan, kymmenen kilometriä Banos de Montemayoriin, jossa tietysti kahvitauko. Kylläpä siinä kaupungissa oli väkeä liikkeellä ja todella paljon majoitustarjontaa.

Sieltä alkoi tai oikeammin jatkui  nousujohtoinen kulku aluksi roomalaista tietä, sitten edellen jonkinmatkaa, kolmisen kilometriä N-630 tietä jota  jo monen päivän ajan on seurailtu. Se johtaa näet pohjoista kohti kuten tämä caminokin.
Kolmen kilometrin jälkeen tuli huoltoasema, jossa tieda eli pikkukauppa, mutta eipä siinä ollutkaan niitä tykötarpeita, joita olisin tarvinnut, joten lounaan söin ns. Peregrinomenulla. Tosin tarjolla ei juuri ollut tässä albergessa vaihtoehtoja: linsdikeityoa ja jotain lihaa ranskalaisilla ja salaattia ja jopa muutama juustopala kahden kananmunan sijaan. Jälkiruoaksi hedelmä eikä sitäkään voinut vslita, vaan appelsiini kun toiset söivät kakkua ja kermavaahtoa. Mutta maukas oli tuo ruoka viinin, soodaveden, jota sekoitettiin viiniin ja tavallisen veden ja patonginpalojen kanssa.

Penacaballerasta siirryin sitten pois tuolta N-630-tieltä ja alkoi caminotie varsinaisesti, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Jos nyt oli tähän asti noustu ylös, niin nyt piti sitoa vaelluskenkien nauhat niin tiukslle kuin voi, ettei jalka liukuisi kengissä varpaisiin alamäessä. Ja se alamäki oli tiukka ja pitkä. Sitten tulikin jokin joki ja levähdyspaikka. Pidin evästauon ja nyt pääsi taas kapeaa kylätietä jatkamaan matkaa asfaltilla. Vieressä kulki koko ajan varsinainen camino veden ja kuran vallassa. Puolitoista kilometriä ennen perillepääsyä tuli viitta, joka osoitti nimenomaan tuolle caminopolulle. Onneksi tuli yksi auto jolta pystyi kysymään muuta mahdollisuutta ja  niinpä vain olikin asfalttinen pikkutie laakson ja joen toiselta puolelta kylään. Ja löytyi tämä alberge. Yksityinen, 10€ yö ja 10€ ateria. Pihalla pyykki kuten aina ja nyt aurinko kuivatti hyvin. Katoksessa ulkona on myös keittiö, jossa ei juuri astioita ole. Kaksi isoa huonetta albergessa yläosastaan auki, joten äänet kuuluvat hyvin.
Näkymät vuotille kauniit pihasta ja kylän kirkontornissa on kuten aina muuallakin näilöä seuduin haikaran pesä ja pariskunta siinä hautomassa.

Olen jo ostanut lennon kotimaahan, Madridista Helsinkiin. Muutama päivä ja jos kaikki käy hyvin, olen Salamancassa, josta viime keväävä aloitin kohti Santiagoa tämän Via de Platan vaeltamisen.

17.4.2018

Oliva de Plasenciasta Aldeanueva del Caminoon

Olivan aamu oli rauhallinen niin albergessa kuin kylalla.Normaalit aamutoimet ja wifiyhteys kotiin ennen kavelyyn lahtoa. Matkalla kuulin etta toisessa huoneessa eri kerroksessa missa olin nukkunut oli ollut  badbugseja. Huhhuh. Sain jopa kuvan niista whatsappiin. En todella toivoniita repustani loytyvan.

Kuljin tanaan taas vaihtoehtoista tieta, koska kuulemma varsinaisella caminolla on paljon vetta. Lahdin kulkemaan Vilar de Plasenciaa kohti . Viisi kilometria vaelsin olematta varma olenko oikealla tiella. Koko kylassa en aamulla nahnyt ketaan. Ja matkalla vain pari autoa tuli vastaan eika reagoinut mitenkaan. Kun saavuin Vilar de Plasencian tienristeykseen, huokaisin helpotuksesta.N tie, joka kulkee lapi maakuntien tuli eteeni. Sita pitkin sitten lahdin  eteenpain. En pysahtynyt heti avoinna olevaan Repsolin kahvilaan, vaan jatkoin matkaa Hostal Asturianuksen kahvilaan noin vttden kilometrin paahan. Siella taas se tavallinen annos, solo espresso ja aqua, nyt jo euron ja kaksikymmenta senttia.

Kun jatkoin matkaa garreteeralla, huomasin edellani pari tuttua vaeltajaa, nuo espanjalaiset vanhahkot miehet, joiden kanssa jomonta yota on samassa huoneessa nukuttu. Vaelsimme vuorotahtia. Kun joku pysahLa Casa tyi kuvaamaan tai juomaan, toiset kulkivat ohi. Valilla juttelimme.
Kuvaamista kylla riitti, kum
N katselimme lehmalaumoja, haikaroita tai lumisia vuorenrinteita.
Olipa taas vaelluspaiva aikaa rukoilla ja lauleskella tuota vaellusvirttani Tule kanssani Herra Jeesus.

Perille albergeen opasti paikallinen vanhempi nainen mielissaan perille asri, kun
tieta hanelta kysyimme. Ystavallinen ja avulias hospitelara Rosa otti vastaan ja opasti
talon tavoille. Tama on yksityinen alberge nimeltaan La Casa de mi Abuela. Viisitoista euroa aamupalan kera. Siisti. Lakanat ja peitot valmiiksi  petattuina. Saippuaakin suihkussa. Ja mika parasta kurapaivien jalkeen, lavadora ja secadora kahdella eurolla yhteensa ja pyykin sai valmiina. . Laitoin kaiken mahdollisen pesuun ja olin hieman vahissa nuo pari tuntia pyykkia odotellen. Soin kuppikeiton ja menin petiin ihan peiton alle torkuille. Tosin en saanut unta, mutta lepasin.
Lahdin suositeltuun ravintolaan peregrinomenulle porukassa. Viela kauppaan evaat huomiseksi ja enpa paljoa jaksanut siella liikuskella. Juttejin hospitelaran kanssa saksaksi ja meidta otettiin yhteiskuvakin.
Olen majoitettuna kymmenen hengen huoneeseen taas alapetilla. Ja kylla nyt olisi jo unen aika.
Aurinko paistoi tanaan vaikka ei liian lamminta vaeltaessa ollutkaan. Ja kukot kiekuivat matkan varrella ja linnunlaulussa sai kulkea. Lehmalaumoja laskeskelin, ovat ne todella isoja yli sata paata jossakin oli.

16.4.2018

Galisteosta Oliva de Plasenciaan

Yö meni jotenkin. Yöllä kuten illalla vielä satoi. Peti oli hyvä ja koko hotelli kivasti kaunis vessaa myöten.
Aamupala ei ollut kaksinen, mutta oli leipää ja mansikkamarmeladia ja voita ja kahvia ja maitoa.
Lähdin porukan mukana liikkeelle puoli kahdeksan maissa. Kävelimme useammassa joukossa Carcabosoon tietä myöten. Caminon alku jo näytti, että sille ei ollut asiaa. Vesi oli raiteissa liikkumassa ja lätäköitä oli paljon. Maantie asfalttia oli jopa lyhyempi kuin camino tuonne Carcabosoon eli vain kymmenen yhdentoista sijaan.
Kävin vessassa avoimessa albergessa, jossa ei ollut ketään. Sitten huomasin lähellä olevan baarin, menin sinne pian tapasin taas tätä vaelluspoluille, josta suurin osa on miehiä. Täällä tänään olen nähnyt vain kaksi muuta naista lisäkseni. Miehiä on paljon. Yhdessä lähdimme taas kulkemaan varsinaista caminoa. Mutaa, vettä, märkää, mutta ei pahemmin kiviä aluksi. Sitten tuli viiden kilometrin päästä muutama sata metriä asfalttia pikkutietä ja taas varsinaiselle caminolle kiivettiin.  Matka jatkui katsellen kauniita maisemia lehmien seassa.
Ehkä parin kilometrin kuluttua tuli käännös oikealle ohjeineen pikkupolulle. Katselin vasemmalle tuolloin ja ohitin tuon kohdan , koska kuluväyläkin oli kohtuullista. Parin kilometrin kuluttua ja parin portin jälkeen ihmettelin, missä keltaiset nuolet ovat. Jouduin palaamaan takaisin tuon polun alkuun, jonka toisesta suunnasta näin hyvin.
Polku oli kapea ja ylitti ainakin yli kymmenen puroa. Eli purot virtasivat kuraisia, vettä valuvan polun yli. Polkujen reunamilla kun oli hyvin märkää. Jokaisen vaeltajan jalkineet ovat nyt tosi kuraisia.
Todella hankalaa vaeltaa tuota polkua kai kuutisen kilometriä. Yllättäen sitten lopulta polku loppui.
Paikka oli Vente  Quemada, jossa pari tuttua miestä istui kivellä. Huutelivat minulle espanjaksi jotain, mutta selvisi että siitä oli albergeen kuutisen kilometriä ja albergeen hoitaja oli tulossa hakemaan. Niinpä pääsin heti kyytiin ja perille Oliva de Plasenciaan. Kuljettaja vei meidät kauppaansa ja antoi leimat vaelluspasseihimme ja rahasti. Tämä yöpyminen maksaa  15€. Sitten hän ohjasi meidät albergeen kylän läpi. Kolmanteen kerrokseen pääsin majoittumaan, vaikka en älynnyt varata paikkaa etukäteen. ( Huomiseksi espanjaa ja englantia puhuva vaeltaja puolestani myös varauksen, joten on aikaa rauhassa kulkea.)
Tämä albergesta on siisti ja tässä on keittiö, cocina, jossa tein sopan linssistä riisistä ja tonnikalaa ja vähän muustakin. Ihanaa saada lämmintä vaelluksen jälkeen ja suihkun jälkeen. Pyykkejä pesin myöhemmin. Nyt vielä illalla ne ovat kuivumassa auringossa.
Ihanaa on ollut aurinkoinen päivä, vaikka ei kovin lämmin. Juuri sopiva vaeltaa.

Illalla oli kirkossa messu. Taas tällä kerralla jokainen sai viiniin kastetun öylätin. Pappi kyllä nautti ensin ison leivän ja joi viiniä. Messun lopuksi jokainen kävi suuteleminen,kermassa jotakin kuvaa. Kuva tulossa siitä kyllä.

15.4.2018

Embalse de Alcántarasta Galisteoon

Tuo edellinen albergesta oli hyvä. Saimme nukkua vain viiden hengen huoneessa ja oli tuttuja naisia jokainen entuudestaan. Toki yön nukuin huonosti, mutta se ei johtunut toisista. Illalla söin peregrinomenun, joka tuolla ole vain vähän valinnanvaraa joko sianlihaa taas ranskalaisilla tai pinaattipizza pääruoaksi ja alkuruoaksi salaatti tai keitto. Jälkiruokana jotain vanukasta, minä sain teen. Siisti paikka, vähän kalsea. Pyykkikone oli muttei kuivausrumpua.
Aamulla jätin jäähyväiset Elfille, koska tiesin käveväni pitemmälle kuin hän.

Kävelin ensin 11 km Canaveral Iin, jossa kahvilassa söin tämän reissun ensimmäisenä churron, kuumana espresson kera tietysti. Sieltä kuljin 8 km eteenpäin Grimaldoon, jossa taas kahvilassa espressolla. Sitten jatkoin matkaa edelleen 630-tietä. Kun tulin käännökseen kohti Rioloposta, kysyin varmuudeksi huoltoasemalta ohjeen Galisteoon. 32 km asfalttia ja sitten 6,5 km kamalaa kivistä, mutaista, märkää vetistä tietä loppumatka. Ja eikös vain alberge ollut täysi.Sieltä ohjattiin ja jopa autolla vietiin läheisen ravintolan omistajan perheen hotelliin, jossa myös tapasin monia viimeöisiä vaeltajia.
Koko päivän sataa tihuutti. Kyllä kunnon sadevaatteet ovat tarpeen ja vaelluksen jälkeen untuvatakki.
Täällä hotellissa sain kahden hengen huoneen Barbaran kanssa. Hän jopa laittoi minulle heti teen sillä aikaa kun kävin suihkussa. Olin tosi väsynyt ja palvelun tietysti. Myös hän  oli tehnyt ruokaa itselleen ja sitä oli jäänyt, joten sain keittää spagettia ja valmiin kastikkeen häneltä ja parmesania siihen päälle. Teetä vielä keittelin.

Aamupalankin täällä saa samaan 15 euron hintaan. Nyt alkaa kaivata jo petiä jalat. Jumppa vielä ja sitten.

14.4.2018

Casar de Câcereksesta Embalse de A!cántaraan

Kirjoitin juuri blogin, joka hävisi taivaan tuuliin sadetta katsoessa. Nyt taas paistaa aurinko albergen verannalla vaikka yllä kaikilla näyttävät olevan untuvatakit. Tänään on ollut aurinkoinen vaelluspäivä täällä nummilla katsellen paikallista kukkaloistoa nyt kun auringonpaisteessa nuo kukat ovat olleet auki. Punaisena unikot kukkivat parhaillaan asfalttitien vieressä. Nummilla ei voi oikeastaan harjoittaa muuta kuin karjanhoitoa. Lehmälaumoja ja lammaslaumoja, todella isoja tiloja näkyi ja tuoksui.

Yö meni hyvin, varmaan parhaiten tällä reissulla. Vain kuusi henkeä nukkui tuossa huoneessa. Aamulla vielä jalkaa sairastava korealainen jäi jälkeen kun lähdin liikkeelle päivän vaellukseen 7.30. Aamut minulla venyvät, kun olen hitaasti käynnistyvä. Ja syön aina kunnon aamupalan lääkkeiden kera ennen lähtöä. Joka aamu, jos ei ole ollut talon puolesta aamupala, olen keitellyt vedet ja tehnyt puuron, juonut teen, laittanut voileivät ja hedelmät ruoaksi ja vielä eväiksikin.

Tänään 8 km oli oikein hyvää maantietä, sellaista kun lapsuudestani oli soratie 1950-luvulla  Niinikoskelta Orimattilan kirkonkylään. Sitten alkoi karjankuljetustiet eli aitoja ja lantaa. Nummilla vähemmän kun karja kulki missä kulki syömässä. Auringonpaisteessa oli mukava vaeltaa, lauleskella useaan kertaan tuota minun matkalauluani Tule kanssani Herra Jeesus. Ja samalla, kun yksin tänäänkin matkan kuljin, oli aikaa rukoilla lasten ja koko suvun asioita.

6 km oli sitten tietä auringonpaisteessa nummella välillä kukkia kuvaten ja välillä kivillä istuskellen eväitä syöden ja vaatteita vähentäen.
14 kilometrin kohdalla tuli tietyöt, jotka eivät häirinneet kulkua. Voi vain katsella myöhemmin mahtavia korkealla kulkevia siltarakennelmia. Nyt kulku oli asfalttia jälleen  8kilometriä. Sitten tuli albergen merkki ja puoli kilometriä mitä kivikkoinen osa alamäkeä. Ja ihan mukava paikka, sementistä tehty muutama vuosi sitten.