Sivun näyttöjä yhteensä

18.2.2017

Kadonnut sulhanen

Eila Kostamo: Kadonnut sulhanen ja kaksi muuta kertomusta.(Sanasato 2016). Eila Kostamo on helsinkiläinen kirjailija, joka on julkaissut romaaneja, esseitä ja suomennoksi etenkin ranskalaisen kirjallisuuden alalta. Hän on toiminut myös kustannustoimittajana

Kirja alkaa kertomuksella kadonneesta sulhasesta. Ruut, joka on päähenkilö kaikissa trilogian  kertomuksissa, on vuonna 1941 vielä lukiolainen.  Kun koulua ei voi käydä sodan takia, pestautuu Ruut lapsenhoitajaksi rajallepäin. Siellä hän kohtaa itävaltalaisen Rudolfin. Rakastuvat kuten arvata saattaa.
Kirja kertoo Ruutin varttumisesta, perheellistymiseestä, lapsista, lapsenlapsista. Ja surusta/suruista/ikävästä.

Kirja loppuu:
Nämä ovat minun kertomuksiani Ruutista. Monia muunlaisiakin olisi voitu kirjoittaa.
Vantaalla, marraskuussa 2015
Terhi Rusko

Kirja vei mukanaan. En olisi malttanut jättää kesken.
Ei olisi tarvinnut olla trilogia, vaan samaa jatkumoa kertomukset olivat.

Tämä kirja osuu ainakin seuraaviin  Helmet lukuhaasteen 2017 kohtaan:
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
26. Sukutarina
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, jota haluan oppia
38. Kirjassa mennään naimisin
39. Ikääntymiseestä kertova kirja
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

17.2.2017

Kolmastoista

Löysäpipoisten Jyjyn kolmastoista aloitus. Taas Novitan Seitsemän veljeksen lankojen jämiä käytössä. Neuloin jo yhden sukan. Toinen parista vielä vaiheessa. Tämä sopii 38-numeroiseen jalkaan. Kokeilin ihan perussukkaa, johon tein nurjalla neuleella raitoja kumpaankin sivuun.
Vielä seitsemän aloitusta tekemättä.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aloitettu ja ovat valmistuneet:
1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa. 

12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit Paino grammaa. 
13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.

16.2.2017

Mänty kaatui järvelle

Mökillä emme ole käyneet tänä vuonna aikaisemmin. Nyt eilen vietimme päivää siellä. Mökki oli paikoillaan. Pihassa oli käyskennellyt ilves ja myös peura tai hirvi jäljistä päätellen. Vuosi sitten samoihin aikoihin oli ilves myös vieraillut mökin pihassa. Toki nyt pupusetkin olivat loikkineet pihan poikki useampaankin kertaan. Ja vajassa hiirenlossakin oli saanut taas kerran jalat alleen, vaikka oli ollut rautalangalla kiinni. Rautalanka oli jäljellä. Talitintti lauleli. 

Mökin sisälämpötila oli pari astetta ja kanisterissa (joka oli vadissa) ollut vesi osin sulaa. Ulkona asteen pari pakkasella. Oli hankikanne.  Olipa kiva käveleskellä jäällä. Hiihtääkin olisi voinut, paitsi ettei ollut suksia matkassa. Aurinko paistoi lämmittäen.
Mies kaatoi yhden männyn rannalta jäälle. Kokosin oksia ja kannoin niitä rantaan ja siivoilin jäältä sahajauhotkin pois.
 57 pölliä tuli tuosta männystä.
Kotimatkalla poikkesimme kurkistamaan, miten mehiläisemme voivat. Muutamat olivat käyneet jo puhdistuslennolla jälkien perusteella.
Tänään työreissulla pääsin näkemään abiajeluakin. Juhlintavuoro heillä. On taas se aika vuodesta, että ylioppilaskirjoitukset ovat alkaneet ja nyt on abeilla alkamassa lukuloma valmistautuessaan viimeisiin kisoihinsa koulussa.

14.2.2017

Ystävänpäiväiloja

Ystävänpäiväaamuna aikaisin, siis jo ennen seitsemää lähdin ajelemaan pääkaupunkiseudulle lapsenlapsia tervehtimään. Vein toisen mummon auton heille. Kyllä vähän jännitin, miten selviän. Omalla autolla ei se mitään, mutta kun toisten kulkuvälineellä liikkeellä, niin sitä aina pohtii, ettei mitään vahinkoja sattuisi.  Hyvin matka sujui, vaikka ruuhkaakin oli teillä.
Heti aamusta 2,5 -vuotiaan kanssa lähdimme läheiselle kirkolle lastentapahtumaan. Siellä oli monenlaista touhua järjestetty perheen pienemmille.
Ensimmäisenä poika halusi kasvomaalaukseen. Ja aivan heti tökkäsi sormensa lumiukkoon: tuon minä haluan poskeeni. Onneksi tuo lumiukko poskessa säilyi hyvänä kotiin saakka näytettäväksi myös siskoille.
Oli tarjolla kampaamo, oli peuhupaikka, oli askartelupiste. Kaikkialla kierttelimme. Askartelupaikalla teimme yhdessä ystävänpäiväkortteja kotiväelle.
Ja oli muskarikirkko. Paljon, paljon pieniä vanhempineen tai isovanhempineen. Laulelimme yhdessä ja marakassitkin rapisivat jokaisen pienen kädessä. Yhdessä rukoiltiin ja lopuksi meidät kaikki siunatiin alttarin ääressä.
Vielä tapahtuman lopuksi marssimme mehulle, piparille, karjalanpiirakalle, maissinaksuille, teelle, kahville - jokaiselle jotakin. Sitten tulikin äiti pikkusiskon kanssa jo vastaan.
 Kotona isosisko tutki kännykkäänsä kuten tuonikäiset aina tekevät. Taitaa olla mielenkiintoinen peli menossa.
Pikkusisko opetteli konttaamista. Sain hänen kanssaan olla sitten lähes tuon loppupäivän. Kivoja pieniä.

Olipa mukava päivä heidän kanssaan! Kotimatkan tein sitten aluksi bussilla, sitten junalla ja taas bussilla. Ja hyvä oli neuloa sukkaa matkan ajankuluksi. Pääkaupungissa kun olin, niin käväisin kurkistamassa kävelysauvamahdollisuudet ja repputarjoukset. En kuitenkaan vielä ostanut mitään.

Violettia ystävänpäivänä

MakroTexin tämän viikon haasteen aiheena on VIOLETTI.
Narnia-musikaalissa lapsenlapsi suunnitteli ja vastasi mm. valaistuksista. Puolalan yhdeksäsluokkalaisten musikaali oli hieno esitys ja oppilaiden työ. Yhdeksännet musiikkiluokat esittivät jo 12. kerran perinteisen musikaalinsa tammikuun lopussa.
Neulelangoistakin löytyy violettia.

Papin stola. Violettia stolaa käytetään paastonaikana jumalanpalveluksissa ja toimituksissa alban päällä. Liturgiset värit ilmentävät kirkkovuoden pyhien aiheita. Violetti on katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri.
Tämä stola on valmistettu Guatemalassa. Kirkollisiin toimituksiin ja jumalanpalveluskäyttöön tarkoitettuja stolia on kudottu käsin Guatemalassa. Väli-Amerikan köyhissä seurakunnissa ei ole varaa alttarivaatteisiin, joilla kerrotaan, mikä kirkkovuoden sunnuntai on menossa. Papin stola on kirkkovuoden liturgisen värin mukainen ja monissa seurakunnissa siellä se korvaa alttarivaatteet. Stolien pääväreinä violetti, vihreä, punainen ja valkoinen kirkkovuoden pyhien mukaan.

Hyvää ystävänpäivää!
Uskollinen ystävä on vahva turva: joka sellaisen löytää, löytää aarteen. (Sirakin kirja 6:14)

13.2.2017

Dementian kanssa yhdessä

Dementia aiheena kiinnostaa tässä iässä varsinkin. Monia tuttavia on jo dementian kourissa. Ja tässä vain odottelen, milloin minä tai me saamme tuta sen. Kirjastossa näin näyttelijä Eila Ileniuksen kirjoittaman kirjan Dementia opettajamme, äidin ja tyttären tarina.(Kirjapaja: Paratiisipokkarit)
Eila Ilenius on omistanut kirjan Äidilleni, joka opetti minulle elämästä hetkessä. 
Koskettavaa pohdintaa tuossa kirjassa ja niin totta! Ilenius, tytär jäi työstään pois ja rupesi omaishoitajaksikin.

Kirjassa kerrotaan äidin luopumista ensin omasta omakotitalosta, sitten pienemmästä asunnosta ja lopulta koti on vain dementiakodin huone: Sänky ja yöpöytä. Viimeinen koti muutaman oman esineen kera. Oppia luopumaan. Oppia ajattelemaan, sitä, että kotikin on muuta kuin tavaraa. Ja tuo viimeinen yhdessäolo, ruumiin  kieli, kun ei enää muuta osaa/jaksa.

Kirjassa oli tuntemattoman tekijän runo, joka oli ollut Herttoniemen sairaalan ilmoitustaululla  vuonna1991. Se antoi hyviä ohjeita ja neuvoja meille, miten pitäisi suhtautua dementikkoon.
Sitten kun en enää muista nimeäni,
sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
sitten. kunaikuiset lapseni ovat kasvaneet pieniksi jälleen.
sitten, kun en enää ole tuottava yksilö.
Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä,
välittäkää minusta, antakaa rakkautta,
kosketelkaa hellästi.
Kello hidastaa -
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan -
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle vanhuus.

Tämä kirja osuu ainakin seuraaviin  Helmet lukuhaasteen 2017 kohtaan:
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
11. jonkun muun alan ammattialissena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
39. Ikääntymisestä kertova kirja
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit


12.2.2017

Onnen murusia

Aamulla töihin lähtiessä olivat puut huurteessa. Pakkaspäivä vielä täysikuu-yön jälkeen.
Oli perjantaina siunaaminen, jossa yhtäaikaa kaksi arkkua. Toinen puolisoista oli kuollut noin viikkoa aikaisemmin ja toinen puoliso oli vielä ollut suunnittelemassa hautajaisia lapsen kanssa - nyt molemmat tässä.
Siellä he kulkevat
tähtien rivissä kirkasta vanaa,
äiti ja isä peräkanaa.
Siellä he jollain planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruuden muistoissa.
Jälleen yhdessä. isä ja äiti.
(Lauri Viita)
Lauantaina puolestaan oli täällä siunaus. Työtehtäviä on riittänyt tällä saralla. Kun olen lueskellut paikallislehtiä, niin niissä on ollut viime aikoina yllättävän paljon kuolinilmoituksia.
Iltaisin kotosalla on takassa tuli. Takka varaa lämpöä ja tuo kotoisuutta. Elävän tulen seuraaminen on meditatiivista ja rauhoittavaa. Samalla pystyy nollaamaan päivän tapahtumia.

Tänään sunnuntaina on ollut meillä vauhdikas päivä. Aamusella olin messussa omassa kirkossa aivan tavallisena seurakuntalaisena ja sauvakävelin sieltä kotiin tuon viitisen kilometriä. Pitkästä aikaa sain täten ulkoiluliikuntaakin.
Kun pääsin kotiin, mieskin tuli pian sen jälkeen. Hän puolestaan oli ollut hiihtokilpailujen lähettäjänä. Aterioimme ja pian tuli poika perheineen käymään. Kahvittelimme ja juttelimme. 
Sitten lähdin kummilapsiperheen luo ja heidän ystäviään monine tavaroineen kuljettamaan kaupunkiin matkakeskukseen, josta he lähtivät omalle kotiseudulleen bussilla. 
Ja illansuussa autoilimme pelaamaan lentopalloa. Olipa tänään vauhdikkaat pelit: 4-3 (kylläkin miesten hyväksi).
Vielä nyt illalla paistoin pataleipiä eilen tehdystä taikinasta.  Onpa mukava tuoksu kotona. Takan lämmössä sai nauttia tuoretta lämmintä leipää iltapalaksi. Eikö tämä ole onnea!