Sivun näyttöjä yhteensä

10.1.2015

Pataleipää ja juhlintaa


Tänäänkin aamupäivällä kuten edellisinäkin päivinä kävimme hiihtämässä nuo kierrokset: kolme kertaa nuo lenkit: minä vähän lyhyemmän ja mies kilometriä pidemmän.

Eilen tein bataattikeittoa ja Tuitiina kommentissaan vinkkasi blogiinsa juuri laittamastaan pataleivän ohjeesta. Niinpä heti innostuin - ja tietysti vähän muuntelin ohjetta. 

Mittailin taikinakulhoon seitsemän desiä vehnäjauhoja ja desin kauralesettä, kaksi teelusikallista suolaa ja teelusikallisen kuivahiivaa. Sekoitin ainekset ja lisäsin neljä desiä lämmintä vettä. Sekoitin kaikki nopsasti lusikalla. Taikina jäi löysähköksi. Peitin kulhon tuorekelmulla ja leivinliinalla ja jätin keittiön työpöydälle yöksi ja aamupäiväksi tavallaan käymään/hapantumaan. Puolenpäivän maissa sekoitin taikinaan kulhossa (edelleen lusikalla) alle desin vehnäjauhoja ja jätin vielä puoleksi tunniksi kohoamaan. Samaan aikaan laitoin uunin 225 asteeseen padan kansineen kuumenemaan.
Nostin taikinamöykyn kuumaan (teelusikallisen öljyä pohjalle) pataan ja laitoin kannen kiinni ja padan uuniin puoleksi tunniksi. Kun ajastin piippasi, otin kannen pois ja annoin vielä vartin verran olla leivän uunissa.
Kylläpä tuli maukas kovakuorinen leipä! Emme meinanneet malttaa odottaa.

Kummipoika veljineen ja äiteineen oli kylässä. Aterioimme yhdessä poikien toivomuksesta jauhelihatomaattikastiketta ja tagliatellenauhapastaa eilen illalla leivottujen sämpylöiden ja lisukkeiden kanssa. Menekki oli hyvä. Jälkiruoaksi oli sitten tuota juuri paistunutta tuoksuvaa pataleipää. 

Poikien perheessä on tämä tammikuu kaikesta makeasta pidättäytymisen kuukausi: Ei karkkia, ei pullaa, ei kakkuja tai pipareita, ei hilloja eikä muuta sellaista. Jos sortuu, niin joutuu maksamaan 20 euroa! Niinpä herkkua, jos muutenkin, oli juuri tuo lämmin vasta uunista tullut leipä tuoksuineen.
 
 Pappilan mummo ja pappa olivat sitten illansuussa 5-vuotissynttäreillä. Prinsessa sai prinsessakakunkin.
Synttärilahjoja oli mukavaa kokeilla kummien ja muiden vieraiden kanssa. Tällaiset kynät ovat pienten neitien mieleen.

4 kommenttia:

Tuitiina kirjoitti...

Tulipas hyvännäköinen pataleipä! Meillä sukset on vielä varastossa, koiraa kun ei voi ottaa hiihtämään mukaan, tulee sitten ennemmin lähdettyä kävellen ulkoilemaan :)Meillä on ensi viikonloppuna prinsessa synttärit, 3vee ja titi-nalle kakku pitäisi leipoa.

Jaana kirjoitti...

Mielenkiintoinen leipä! Maistui varmaan
maukkaalta!

Kyllä täälläkin pitäisi pitää herkuton tammikuu! Niin on hyvää popsittu joulunaika.

Maca kirjoitti...

Minäkin olen muutaman kerran tehnyt pataleipää ja hyvää on!

pappilanmummo kirjoitti...

Tuitiina: Kiitos ohjeesta.
Jaana: herkuton helmikuu voisi olla edessä, jos vain saisi miehen mukaan -yksin kahden hengen taloudessa se on vaikeampaa.
Maca: Pataleipäkokemus oli mielenkiintoinen ja toistettavissa.