Ohjeita hyvään elämään

Kynttilänpäivä on tänään. Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Päivän evankeliumitekstissä kerrotaan vanhasta Simeonista, joka sai kohdata Jeesus-vauvan temppelissä ennen kuolemaansa, kuten Jumala oli hänelle luvannut. Simeon oli onnellinen saadessaan nähdä Jeesuksen ja riemuitsi ja kiitti Jumalaa. Vähän samalla tavoin kuin isovanhemmat riemuitsevat lapsenlapsistaan.Meistä jokainen on oma tärkeä lenkki sukupolvien ketjussa.

Lähiseudulla on parit papinvaalit meneillään. Oikeastaan tänään jo ratkesi toinen. Keski-Lahden kirkkoherraksi valittiin vt. kirkkoherrana toiminut Miika Hämäläinen selvällä äänierolla toisiin hakijoihin.

Toinen vaali on vielä alkutekijöissään: Ensimmäinen kolmesta piti tänään vaalisaarnansa. Vaalisaarnan jälkeen on jokaisella on myös seurakunnan tarjoamat kirkkokahvit, joilla viranhakija voi esitellä itseään ja häneltä voi kysellä mitä mahdottomimpia asioita, kuten tänäänkin.

Kävelin tänään kirkosta kotiin. Alkumatkalle sain seuraa nuoresta opiskelijasta, jonka kanssa juttelimme maat mannut ja niin matka sujui huomaamatta nopeasti sauvakävellen.  

Juuri kun kerkesin kotiin, sain vielä vieraaksi hetkeksi kummipojankin jalkapalloharjoitustensa välillä. Olipa mukava tavata häntä ja äitiään!

Pari päivää sitten valmistuivat jälleen Kertut edelleen sinapinkeltaisesta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla. Nämä painavat 90 grammaa. Niissä on kymmenen kuvioita, viisi varressa ja viisi terässä. Kantapää on vahvistettu kantapää. Vielä on tuota sinapinkeltaista lankaa jäljellä parisen kerää.

Olen taas lueskellut. Tällä kerralla oli vauhdissa Heli Laaksosen Lähtisiks föli (Otava 2015). Lähtisiks föli? on Laaksosen itsensä kuvittama. Föli-kirjan tekstien otsikot alkavat ’Mitä mää tiärän. (mitäs tiärät= mitä kuuluu). Tätä lounaissuomalaista yleismurretta on tämä Lähtisiks föli -teos, johon on koottu eri lehdissä ilmestyneitä kolumneja. Niissä Laaksonen kertoo viidentoista vuoden ajan keikkailuistaan eri puolilla Suomea ( ja vähän ulkomaillakin). Hänellä, sanamaijalla, on runoauto keikkaautonaan, oikeastaan jo kolmas runoauto meneillään.

Olen asunut Turussa 13 vuotta ja siksi on kiva kuunnella/lukea tätä murretta.

Mitä mää tiärän Lahrest? Lahres o huikaiseva Sibeliustalo (mink akustiikka o lahtelaiste mukkamailman kolmanneks paras, mut hee ei suastu paljastama, mitkä o 1. ja 2. Ehkä sen tähre et nee on Turus?) Ja vaik siäl on lisäks humiseva harju, Möysän Esso ja Suame vilkkaimpi runoihmissi

Ilo oli lueskella tätä kirjaa hänen keikkamatkoista ja niillä tapahtuneista kommellluksista ja muista pohdinnoista. Sai nauraa. Tuli hyvä mieli, jottaa jollekulle muullekin sattuu ja tapahtuu ja joku sitten vielä uskaltaa kirjoittaa niistä julkisesti. Ja vielä sitten esittää niitä julkisesti ja tienata niillä elantonsa.

Luulin et mun pyärään tul joku vika, mut see oliki ylämäki. 

Tämä kirja  osuu Helmet lukuhaasteen 2016 kohtiin 9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja, 13. Kirjan nimi on kysymys ja 36. Kokoelma esseitä tai kolumneja.

Tärkeitä ohjeita ja neuvoja kirjassa oli myös:

Piänil paikkakunnil yhrenki ihmise - ja hevose - vaikutus o  suur. Voi itte vaali sitä, mink tahto säilyttä. Olik hyvi järjestet tilasuu? Kehu kaikil ja men uurestas. Vaikuttank yhristys kiinnostavalt? Föli vaa! Tahroks et lähel on kirjakaup? Tramppa siäl. Tykkäks, et kesäteatter toimi jatkoski? Ost lippu. Kaippaks kukkassi? Kylvä siämen! Huhkik teijän kunnas oma kulttursihter - pelimannin, tualinkantajan ja kunnan-arkiston risteytys? Kiitä hänt ääne. Kiärittelek harmittavaine jätskipaper maas? Nost ylös. Onk hauska, et kaupunk o eläväine? Elä mukan.

Itse suunnitellut hautajaiset

Kollegan hautajaiset olivat tänään. Hänen näköisensä. Hän oli itse suunnitellut kaiken valmiiksi. Jo vuosia sitten sopinut silloisen työtoverinsa, siunaajan,  kanssa, että sitten kun aika hänestä jättää, niin jos mahdollista, siunaa sinä.

Jo pitempään hän oli miettinyt, millaiset hautajaiset hän haluaa. Hän oli valinnut niin siunaustilaisuuden kuin muistotilaisuuden ohjelman, virret ja laulut valmiiksi. Samoin hän oli suunnitellut kuolinilmoituksensa, muistotilaisuuden tarjoilut, tehnyt testamentin jne.

(Monilla hautaustoimistoilla on valmiita ohjeita ja lomakkeita tällaiseen suunnitteluun).

Jo joutuu lähtöhetki ja alkaa viime retki, jää turha maailma.
Sieluni sulje huomaas, oi Jeesus, armosuojaas ja anna rauha taivaassa.

Nyt turvissasi lähden, ja kuolemasi tähden suo nähdä kasvosi.
Kalliisti minut ostit ja tuomiosta nostit Jumalan armolapseksi.

Pois lähden keskeltänne, te rakkaat, jääkää tänne nyt haltuun Jeesuksen.
Ja valvovalla miellä te käykää taivaan tiellä. Kohtaamme kerran riemuiten.
(Virsi 606:1,2,6)

 Koskettava, hiljentävä -  taivasmatkalle hänet saatettiin omasta koti- ja työkirkostaan.

Taas kerran tämä muistutti minua, että olisi laitettava kuntoon kaikki asiansa ja siivottava paperit ja kaikki muu. Olisi tehtävä selviksi läheisille, mitä toivon ja miten menetellään minun maallisen tomumajani kanssa. Tietyt asiat ovatkin jo valmiina, mutta paljon on vielä tehtävää, jos elonpäiviä riittää. Joka hetki olisi oltava valmiina lähtemään.

ps. Yksi käytännöllinen vihje: Kun kirjoitatte adresseja, niin tekstatkaa oma nimenne. Adressien lukijalla saattaa olla aikamoisia vaikeuksia nimikirjoitusten tulkitsemisessa.

Ruusu, joka ei ole ruusu

Mies sai lahjaksi tänään kimpun samppanjanvärisiä ruusuja.

Minä sain toisenlaisen ruusun, jouluruusun, joka ei ole lainkaan ruusukasvi. Jouluruusun tunnistaakin lautasmaisista valkoisista tai vaaleanpunaisista kukistaan. Tunnusomaisia piirteitä ovat kukan silkkimäinen pinta ja mustat juuret. Yksinkertaiset, vihertävänvalkeat kukat muodostuvat oikeastaan pienistä, nopeasti varisevista terälehdistä. Koko komeutta kehystävät valkeat verholehdet, jotka muuttuvat vähitellen vihreiksi. Kukan koristeellisuus perustuu myös sen hienoihin heteisiin ja emeihin, jotka pian muuttuvat tähtimäisiksi siemenkodiksi.

Leinikkeihin kuuluva Jouluruusu tunnettiin antiikin Kreikassa aikoinaan lääkeyrttinä. Nyt se on luokiteltu myrkylliseksi. Kasvista käytettiin rohtona erityisesti sen mustaa juurta, jolla saatiin aikaan aivastuksia. Tästä johtuen kasvia kutsuttiinkin mustaksi pärskäjuureksi.

Jouluruusu on kivikkokasvi. Puutarhassa Jouluruusu kukkii hyvin varhain; kuun muut vasta heräilevät.  Se kannattaa istuttaa keväällä puutarhan puolivarjoisaan paikkaan. Myös pensaiden alustalta voi löytyä hyvä paikka Jouluruusulle.

Ystävä oli tänään opettelemassa sukanneulontaa. Olipa kiva samalla rupatella ja parantaa maailmaa. Ja sukkaakin syntyi molemmilla.

Valokuvaushaaste viikko 2: Jotain punaista

 

Tämä amaryllis ilahdutti kaksi kertaa neljän punaisen kukan voimin. 

Harmaata päivää piristää punainen!

Näin maisema muuttuu päivässä. Väriä tähän tarvitaankin harmaan sijaan.

Perinteiset villasukat - sukkaohjeita

Lainasin kirjastosta kirjan Perinteiset villasukat, jonka on koonnut Anna-Karoliina Tetri (Moreeni 2015). Tämä kirja sopinee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 14. Historiaa käsittelevä tietokirja.

Kirjassa on suomalaisen sukan historiaa ja ohjeita sukantekoon. Sukka oli ensin miesten asuste ja vasta myöhemmin naisten, koska miehet liikkuivat paljon ulkona. Naisille sukka oli aluksi vain juhlavaate.

Punainen väri esiintyy yleensä sukkien raidoituksessa, koska punaista väriä pidettiin elämää symboloivana ja suojaavana elementtinä. Kun sukan suuhun neulottiin punaisia raitoja, pyrittiin suojaamaan sukan sisällä oleva jalka, kertoo Tetri.

Sukkaohjeissa on yksivärisiä kansanomaisia sukkia ja karjalaisia kirjoneulesukkia. Aloin kokeilla Nastolan sukkaa, joka vaikutti helpolta ja yksinkertaiselta yksiväriseltä.

Olisi pitänyt pitäytyä hieman ohuemmassa langassa ja puikoissa kuin Nalle-lanka. Kun tein ohjeen mukaan, niin sukista tuppaa tulemaan liian isot - noin isoa jalkaa ei liene kenelläkään naisella. Siis aina pitäisi tehdä kokeilu silmukkamääristä!
Ei tuo kuvio ole niin vaikea, miltä ensituntumalta oletin. Tein sen kolmella puikolla, koska niin oli helpompi laskea silmukoita. Muun osan neuloin neljällä puikolla. Tulipa kuitenkin kokeiltua tuo kuvio.

Tuossa kirjassa oli mukavia kirjoneuleohjeita. Kunhan vain jaksaisi niihin perehtyä tarkemmin ja alkaisi neuloa. On ollut helppoa neuloa Kerttu-mallia ja aivan tavallisia yksivärisiä tai kirjavasta langasta, mutta kirjoneuleet vaativat tarkkuutta ja aikaa enemmän. Kirja kyllä opasti suhteellisen hyvin. Tuosta Nastola-mallista postaan joskus myöhemmin enemmän, kun saan aikaiseksi sen neuloa uudelleen.

Mukavuusalueelta pois

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on MUKAVUUSALUEEN ULKOPUOLELLA.

On paljon asioita, joita ei tee mieli tehdä tai ei voi tehdä. On paljon sellaista, mikä ei sovi juuri minulle. On paljon, missä ei ole muuta vaihtoehtoa tai elämä vain kuljettaa.

Kun arkipäivän mukavuusalueelta poistuu, löytyy monia asioita. Tämä tänään:

En siedä kananmunan hajua, etenkin paistetun kananmunan tuoksu on mielestäni kuvottava.
Kananmuna keitettynä on aivan sopiva katsella ja sitä jotenkin voin käsitelläkin, samoin aivan raakana. Mutta kun kananmunaa paistetaan, niin se tuoksu eikun haju - täällä leijuu nyt ällöttävä paistetun kananmunan haju: Keltuaisen sisältämä rauta nimittäin reagoi valkuaisen sisältämän rikkivedyn kanssa.
Enkä syö kananmunaa. Olen allerginen kananmunalle. Meillä mies paistaa kananmunat itselleen ja minä liukenen paikalta hyvin nopeasti. (Tänään piti kuitenkin ottaa nuo kuvat!)

PS: Jos asuinalueellasi tai kotisi läheisyydessä haisee (mädäntyneille) kananmunille, on hyvin todennäköistä, että ilmassa on rikkivetyä (H₂S).

Taas meni päivä Punaiselle Ristille

Taaas meni päivä Punaiselle Ristille, sanotaan.  Punaiselle Ristille on tapana antaa lahjoituksia. Kun päivä menee punaiselle ristille, se on puhujan kannalta hyödytön tai tulokseton - menee vastikkeetta, lahjaksi. Ilman kielikoukeroita sanottuna päivä menee mitään tekemättä tai muuten hukkaan.

Mutta---

Punaisen Ristin kanssa olin tekemisissä, kun olin vapaaehtoistyön koulutuksessa lauantaina. Koko päivä siinä menikin aamusta iltaan, mutta kyseessä oli kuitenkin kaksi eri neljän oppitunnin koulutusta. Eikä ollut hukkaan mennyttä aikaa!

Punainen Risti suojelee ja auttaa erottelematta haavoittuvimpia turvatakseen heidän elämänsä, ihmisarvonsa ja terveytensä. Siksi Suomen Punainen Risti tukee maahan saapuvia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tekemällä yhteistyötä viranomaisten ja muiden pakolaistyötä tekevien kanssa, kouluttamalla tulijoiden rinnalle vapaaehtoisia ja puhumalla monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta, mainitaan Tulijan tukena  -vihkosessa.

Vapaaehtoistoimintaan osallistumalla voi välittää suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaan sopeutumista. Yhteinen tekeminen tuo ihmisiä, niin meitä kuin tänne tulleita, lähelle toisiamme ja luo keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta. Vapaaehtoiset voivat tuoda vaihtelua vastaanottokeskuten asiakkaiden päiviin. Voi järjestää erilaisia tapahtumia, kerhoja, naisten ryhmiä ja suomen kielen keskustelukerhoja ja esimerkiksi neuloa /opetella neulomaan yhdessä sukkia ja lapasia pikemmin kuin kantamaan niitä kasoittain valmiina (Toki tarvitaan ensiapua näissä pakkasissa.). Vastaanottokeskuksissa olevat tarvitsevat mielekästä tekemistä. Toivon voivani olla neulomassa heidän kanssaan. Sitä ainakin osaan. Samalla on hyvä jutella ja opettaa siten suomen kieltä vaikkapa joidenkin pelien kera.

Olin tuolla ystävätoiminnan lyhytkurssilla ja tulijan tukena ja ystävänä pikakurssilla, jossa aiheena olivat vapaaehtoistoiminnan periaatteet, vuorovaikutus ja toisen kohtaaminen, vapaaehtoistoiminnan pelisäännöt ja tottakai samalla oli myös puhetta siitä, mitä maahanmuutto on. Maahanmuuttajia on monenlaisia. Eniten Suomeen on muutettu rakkauden takia, sitten seuraavaksi työn perässä. Virolaisia ja venäläisiä ja ruotsalaisia Suomessa on 2014 tilastojen mukaan eniten maahanmuuttajissa. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat vasta viime aikoina tuntuvasti lisääntyneet.

Kurssilla kuunnellessani ja muutenkin osallistuessani neuloin samalla noin 8 - 9 -vuotiaan lapsen käteen sopivat lapaset Novitan tumman lilasta Nostalgia -langasta kolmen ja puolen puikoilla. Lapasissa on intialainen peukalokiila. Lapaset painavat 52 grammaa.

Lauantai-iltana vielä ennen saunomista paistoin kotona lauantailämpimäisiksi jälleen pari pataleipää, joiden juuret olin laittanut muhimaan jo edellisenä iltana. Pataleipä on maukasta ja joka kerran erilaista, kun siihen laittaa tarpeeksi monenlaisia jauhoja ja ryynejä, siemeniä ja mausteita. Ja myös malttaa odottaa tuon tarpeeksi pitkän kohotusajan, ehkä vuorokauden.

Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat

Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat -kirjan kirjoittaja Jean-Christophe Rufin (Gummerus 2015) on kirjailija ja lääkäri ja myös Ranskan entinen Senegalin ja Gambian suurlähettiläs, maailmanmatkaaja ja historioitsija sekä Ranskan akatemian nuorin jäsen. Hän on myös yksi Lääkärit ilman rajoja -järjestön perustajista ja kansalaisjärjestön Action Against Hunger puheenjohtaja. Syntynyt vuonna 1952.

Pyhiinvaellus on nimensä mukaisesti uskonnollinen matka jonkin oman uskonnon pyhän monumentin luo. Kaikki vaeltajat eivät vaella uskonnollisten tai henkisten syiden takia, vaan

monille matka on mahdollisuus itsetutkiskeluun ja oman fysiikan koetteluun. Espanjassa Galiciassa fyysisen koettelemuksen päätepiste on katedraali, jossa uskotaan apostoli Jaakobin jäänteiden sijaitsevan. Rufin ei kokenut itseään uskonnolliseksi, siis tarkoitan kristilliseksi vaeltajaksi, vaan ehkä, kuten hän kuvaa omaa kokemustaan buddhalaiseksi vaellukseksi.

Useimmat vaeltavat Pyreneitten vuoristossa kulkevan vuoristoreitin eli Camino Francesin. Ranskalainen Rufin ei valinnut sitä Camino Francesin reittiä, vaikka aluksi sitä miettikin lähtiessään vaellukselle Hendayesta Ranskan puolelta. Hän valitsi pohjoisreitin eli Camino del Norten.  Pituutta Rufinin valitsemalla pohjoisreitillä on noin 800 kilometriä. Hän vaelsi viisi viikkoa touko-kesäkuussa 2011. Hän yöpyi usein omassa teltassaan, koska oli huonouninen ja häiriintyi toisten kuorsauksista ja muista yön äänistä. Siksi hänen oli myös monesti hankala peseytyä samalla tavoin kuin tavalliset vaeltajat, jotka yöpyvät refugioissa, joissa on suihkut ja joissa voi aina myös pestä vaatteensa. 

Monet matkalaiset kirjoittavat päiväkirjaa matkallaan ja kuvaavat ahkerasti. Rufin ei tehnyt lainkaan matkansa aikana muistiinpanoja.  

Aidot pyhiinvaeltajat suhtautuvat nihkeästi huijareihin, jotka kävelevät vain viimeiset kilometrit ja kehtaavat hankkia itseleen credencialin. Aivan kuin parin vaivaisen päivän patikkaretki vastaisi Ranskasta tai muista Euroopan maista lähteneisen pyhiinvaeltajien loppumatonta taivallusta. --- Lyhyt kävely ei muuta ihmistä radikaalisti. Ei ehdi päästä eroon tavoistaan.

Kävelijä kokee huonolla säällä, tuulenpuuskissa, suolaisessa vihmassa ja kylmässä sateessa suurempia tunteita kuin katsellessaan aurinkoisen päivän värejä. Tuottaa harvinaisen suurta mielihyvää tuntea, että kuuluu villiin luontoon, sulautuu siihen ja silti osaa tarpeen tullen pitää puolensa sitä vastaan, koska tietää, että aalto voi viedä mennessään tai tuulenpuuska tempaista mukaansa. Kaikki eivät ehkä koe samoin, mutta huonoa ilmaa suosivien pyhiinvaeltajien lajityyppi on olemassa , ja minulla on etuoikeus kuulua siihen. --- Pyhiinvaeltajan onni on tehty juuri tällaisista hetkistä, joita esteettömällä nykyaikaisella tiellä täyttä vauhtia ajavat ihmiset eivät koskaan koe.

Luin tuon kirjan mielenkiinnolla, koska olen taas lähdössä vaeltamaan Espanjaan.Tosin jälleen ranskalaiselle reitille ja sen jatkona vielä Finisterraan. Tällä kerralla lähden vaeltamaan yhtenä ryhmäläisenä. Edelliset vaellukset olivat erilaisia: ensimmäinen puolison kanssa ja toinen yksin. 

Olen pyrkinyt tutustumaan kaikkiin suomenkielellä kirjoitettuihin Santiagon tien vaelluskertomuksiin. Tämän kirjan mainoksen näin sattumalta kirjastossa ja tilasin saman tien tämän luettavaksi. Camino Nortea en ole vielä vaeltanut, joten minulle tuli paljon uutta tässä kirjassa. 

Kirjan alkupuhe, Suvi Aholan kertomus omasta vaelluksestaan, oli mainio kuvaus. Tekisi mieli jutella hänen kanssaan enemmänkin tuosta vaelluksesta.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2016 kohtiin 2 Matkakertomus, 8 Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin ja 32 Kirjassa on myrsky.