Sivun näyttöjä yhteensä

20.10.2017

Luther- ja muita pipareita

Olin taas mökillä pari päivää syystöitä tekemässä. Tyhjensin kompostin mullat kasvimaalle ja kukkapenkeille, haravoin ja kuljettelin puiden lehtiä kottikärryillä nyt tyhjentyneeseen kompostiin. Siivoilin tavaroita myös talvisäilöön pakkasten alta ja siivoilin muutenkin talvea varten mökkiä.

Kävin myös noina parina päivänä suppiksia poimimassa. Nautin metsäkävelystä pehmeillä sammalikoilla. Keräilin viimeiset kukkivat kasvit puutarhasta: kehäkukkia ja kurkumaa ja niiden seuraksi minttua ja sitruunamelissaa, ennen kuin pakkaset hävittävät nuo. Irroittelin japaninruusukvittenien hedelmät, jotka sitten kotona teen hilloksi. Tosin kvittenit jäivät tänä vuonna suurimmaksi osaksi vihreiksi ja tosi pieniksi.
Torstaiaamuna lastasin auton täyteen ja ajelin kotiin, jonne juuri oli tullut neljä lastenlasta lomanviettoon.
Torstaina leivoimme heidän kanssaan näitä ns. naanleipiä.  Taikinaan laitoin 2 tl suolaa, 1 rkl leivinjauhetta,  0,5 l jogurttia ja vehnäjauhoja niin paljon, että tuli hyvä taikina, vaivasin hyvin ja jaoin moneen osaan, palloiksi ja niin ohueksi kuin mahdollista kaulittiin ja lopuksi vielä käsissä kääntelin ennen kuumalle kuivalle pannulle laittoa. Paistettiin 2 minuuttia kummaltakin puolelta ja valmis leipä. Maukasta ne ovat etenkin kuumana vastapaistettuna - ja kyllä nuo leivät tekivätkin kauppansa!
Tänään perjantaina kävimme leikkipuistoreissulla. Sinne oli mukava kulkea peikkometsän läpi. (Paitsi minä kuljin tietä myöten, koska liikuin polkupyörällä - kantapää ei oikein tykkää tiellä kävelemisestä vieläkään muilla jalkineilla kuin crocseilla.)Tuossa puistossa on  monenlaisia vempeleitä, jotka kiinnostivat isompiakin lapsia.
Ja iso mänty hyvänä kiipelipuuna.

Meidän ollessa retkellä, pappa oli tehnyt ison satsin lihapullia lounaaksi. Maistuvia olivat!
Iltapäivällä lapset leipoivat pipareita. Kun eilen illalla leivoimme leipiä, pienin sanoi, että hän haluaa tehdä pipareita. No, eihän niitä aivan heti voi leipoa. Niinpä illalla tein perinteisen kardemummapiparireseptini mukaan kaksinkertaisen piparitaikinan. Tänään toisen puolen taikinasta laitoin neljään osaan, jokaiselle lapselle samankokoisen möykyn. Lapset saivat leipoa, mitä halusivat tai syödä taikinan, jos se olisi paremmin maistunut. Eipä kovin paljon taikinaa suuhun joutanut, niin innokasta leipuriporukkaa he olivat. Ja pipareita riittänee vielä kotiinvietäväksikin.

Illalla olin lasten äidin kanssa katsomassa Yösyöttö-elokuvan. Olipa tuo erilainen kuin kirja, jonka olin lukenut aikaisemmin. Kotiinpalattuamme olimme iloisia, kun pappa oli hoidellut lapset jo hammaspesua myöten koti yöpuuta. 
Loput piparitaikinasta saivat Luther-muodon iltamyöhällä. Jo vuosi sitten ostin piparintekoa varten Luthet-muotin. Tällä nyt tein juhlapipareita. Teesien naulaamisesta on kulunut 500 vuotta 31.10. Silloin Martti Luther, reformaattorimme, naulasi nuo teesit,  näin kerrotaan (totta vai tarua tuo paikka), Wittenbergin linnan kirkon oveen.

18.10.2017

Rakkaus väkevä kuin kuolema



Lähetysseuran musiikki- ja taidetoiminnan koordinaattori Päivi Mattila teki tositapahtumiin pohjautuvan musikaalin Amalian kutsumus Amalia Starckin elämästä ja kutsumuksesta. Tänä vuonna Rakkaus väkevä kuin kuolema –romaani julkaistiin Amaliasta (Suomen Lähetysseura 2017).

Kirja on tositapahtumiin pohjautuva historiallinen romaani suomalaisesta sinnikkäästä naisesta, joka lähti rakkaansa perään Namibiaan lähetystyöhön 1800-luvun loppupuolella. Kirjan perustiedot ovat dokumentoitua historiaa, mutta sen sisään kehitelty draama on fiktiota.



Amalia Starck syntyi vuonna 1841 Räisälän kappalaisen perheeseen. 26-vuotiaana hän joutui avioitumaan itseään reilusti vanhemman Padasjoen kirkkoherra Magnus Ingmanin, leskimiehen, jolla oli monta lasta. Vajaan vuoden kuluttua Amalia jäi itse leskeksi ja lapsipuoltensa huoltajaksi.  

Oltuaan pari vuotta leskenä Amalia tapasi lähetysoppilas Gustav Mauritz Skoglundin, joka oli lähdössä Ambomaalle 1870. He kihlautuivat ja Amalia joutui jäämään Suomeen kymmeneksi vuodeksi odottamaan pääsyä sulhasensa luokse. 

Amalia ja Gustaf menivät naimisiin heti Amalian saavuttua Ambomaalle. Viiden viikon kuluttua häistä Gustaf sairastui ja kuoli. Amalia oli toistamiseen leski.

Parin vuoden kuluttua Amalia solmi kolmannen avioliittonsa leskeksi jääneen saksalaisen lähetyssaarnaaja Philipp Diehlin kanssa. He saivat yhdessä kaksi lasta. Amalia Diehl, o.s. Starck, ent. Skoglund, ent. Ingman, kuoli vuonna 1906 Hereromaalla 65-vuotiaana.
Amalian lähetystyöjakso jakautui kahteen osaan. Ensin hän palveli Ambomaalla, sitten Hereromaalla.
Luin mielenkiinnolla lähes yhtäjaksoisesti koko teoksen.


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2017 kohtiin:
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
21. Sankaritarina
26. Sukutarina    
30. Kirjan nimessä on tunne
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
36. Elämäkerta tai muistelmateos
38. Kirjassa mennään naimisiin
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta    
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
49. Vuoden 2017 uutuuskirja