Sivun näyttöjä yhteensä

9.4.2018

El Real de la Jarasta Monesterioon

Rauhallinen aamu ja hyvä yö. Suurin osa oli lähtenyt aikaisin liikkeelle ja niin ehdin hyvin laittaa aamiaisen eli mikro oli vapaa ja koko keittiö vain minulle. Toki heräsin ensimmäisten lähtöön, mutta eipä ollut kiirettä kun unohdin edellisen albergeen kerrossänky portaaseen otsalamppuni. Pimeässä ei näe keltaisia nuolia ja osaa reittiä. Niinpä tämän päivän vaelluksen aloitin vasta kahdeksalta. 

Etsin leipäkauppaa ja löysinkin, mutta se oli kiinni. Niinpä jatkoin matkaa caminon pitkin. Leipäauto oli pysähtynyt yhden pienen kaupan luo ja vei sinne leipää. Vaan kauppa oli kiinni. Kysyin kuljettajalta, josko hän myisi minulle leivän. Hän otti autosta leivän ja kun aloin maksaa, toivotti hän vain hyvää caminon eikä ottanut maksua vastaan. 

Matka jatkui iloisin mielin. Niin tänään kuin eilen kun kuului heti lähtiessä kokon kieuntaa ja käen nukkumista. Kun välein yksin ja pääsin hieman kaupungin ulkopuolelle varsinaiselle caminon, joka tänään oli 12 km leveää tilustietä, niin lauloin ääneen taas tuon jokapäiväisen matkavirteni Tule kanssani Herra Jeesus. Ja yksin kulkiessa oli hyvä taas rukoilla läheisten puolesta ja muistaa heitä jokaista erikseen. 

Tilustien varrella oli lehmiä ja lampaita monin paikoin laitumillaan. Laitumilla kasvoi puita siellä täällä vai oliko se toisinpäin että eläimet söivät tuohon ja pitivät puiden kasvualustan puhtaana. Matkan varrella ei ollut yhtään sopivaa pysähdyspaikkaa, yksi kaivokansi, jolle laskin reppuni ja pidin jumppatauon eväiden ohella. Yleensä olen noin  tunnin välein pitänyt taukoja. 

12 km kuljettuani oli Repsol eli huoltoasema moottoritien ja Monesterioon ym kevään tien risteyksessä. Kävin siellä tyhjennyksellä ja täytöllä eli espressolla.
Loppumatka seuraili  aluksi Monesterioon menevää tietä, sitten moottoritietä. Kulku osin paikallisia tilustietä taas tai metsikön kautta polkua. Kylläpä tänään riitti noita ojia tai purojen ylityksiä aamusta alkaen. Liikennemerkkejä oli kaatunut monia joissa aina ilmoitettiin tulevasta ojasta, koska tuo ojan kohta oli asfaltoitu. Kohtalaisen tasaista tänään toki pieniä nousuja ja laskuja muttei pahoja. 

Monesterioon majoituin kirkon hostellin, jota pitää vapaaehtoinen mies. Kylläpä on siistiä. Ja taas sain/otin alasängyn. Ketään ei ollut paikalla kun tulin tänne. Niinpä vain asetuin taloksi eli valitsin sängyn ja menin suihkuun. Sitten tulikin hospitalero ja esitteli paikan. Pöydällä oli hedelmiä ja voi keittää teetä tai kahvia. Kuivatavaraa oli monenlaista ja jopa karkkia tarjolla. Pyykki linkokin oli, jolla sai pyykistä enimmät vedet pois. Vihdoin tänään parin edellisenkin päivän pyykit tulivat kuiviksi.

Vähitellen tuli porukkaa ja tuttuja oli ennen minua jo tullut ja nyt myöhemmin vielä monia. Korealaiset tekivät ruokaa ja tarjosivat minullekin. Sain maistaa näin korealaista syötävää. Itse tein myöhemmin pastaa ja jotain purkkitomaattisalsaa ja monia mausteita sen kanssa. Hyviä mausteita täällä on myös. 

Saksan kielellä olen paljon jutellut ja englanniksi ja espanjaksi myös muutamia sanoja.
Täällä on kylmä. Aamulla oli +3 astetta ja iltapäivällä +9. Sisälläkin on mittarin mukaan vain +14 astetta. Ehkä makuupussissa ja huovan alla taas tarkenee. Viime yönä kun oli jo ihan kuuma nukkuessa. 

Kävin kaupungilla ostoksilla eli eväitä huomiseksi ja etenkin hedelmiä, vaikka ne painavatkin. Tutustuin ulkoapäin kirkkoon. Tornissa on monta haikaranpesää.  Kohta lähden messuun ja sitten nukkumaan. Huomiseksi on luvassa sadetta koko päiväksi. Ja jälleen parinkymmenen kilometrin matka edessä. Joku noista miehistä aikoo kulkea koko 1000 km kolmessa viikossa, minun pitäisi 500 km kulkea tuossa ajassa, mutta en taida ihan ehtiä sitä matkaa kokonaan. Mutta aikaa ei ole enempää tällä erää.
Kuvat taas myöhemmin.

2 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Kiitos, että jaksat päivittää meille lukijoille matkasi edistymistä. Tätä on mukava lukea! Voimia, parempaa säätä ja rukoillaan, että jalkasi ei kipeytyisi. Onhan tuo matka aika rääkki myös elimistölle. Hyvää huomista matkapäivää!

Kirsti Kaija kirjoitti...

Kiitos kun sain taas vaeltaa kanssasi.