Sivun näyttöjä yhteensä

15.4.2018

Embalse de Alcántarasta Galisteoon

Tuo edellinen albergesta oli hyvä. Saimme nukkua vain viiden hengen huoneessa ja oli tuttuja naisia jokainen entuudestaan. Toki yön nukuin huonosti, mutta se ei johtunut toisista. Illalla söin peregrinomenun, joka tuolla ole vain vähän valinnanvaraa joko sianlihaa taas ranskalaisilla tai pinaattipizza pääruoaksi ja alkuruoaksi salaatti tai keitto. Jälkiruokana jotain vanukasta, minä sain teen. Siisti paikka, vähän kalsea. Pyykkikone oli muttei kuivausrumpua.
Aamulla jätin jäähyväiset Elfille, koska tiesin käveväni pitemmälle kuin hän.

Kävelin ensin 11 km Canaveral Iin, jossa kahvilassa söin tämän reissun ensimmäisenä churron, kuumana espresson kera tietysti. Sieltä kuljin 8 km eteenpäin Grimaldoon, jossa taas kahvilassa espressolla. Sitten jatkoin matkaa edelleen 630-tietä. Kun tulin käännökseen kohti Rioloposta, kysyin varmuudeksi huoltoasemalta ohjeen Galisteoon. 32 km asfalttia ja sitten 6,5 km kamalaa kivistä, mutaista, märkää vetistä tietä loppumatka. Ja eikös vain alberge ollut täysi.Sieltä ohjattiin ja jopa autolla vietiin läheisen ravintolan omistajan perheen hotelliin, jossa myös tapasin monia viimeöisiä vaeltajia.
Koko päivän sataa tihuutti. Kyllä kunnon sadevaatteet ovat tarpeen ja vaelluksen jälkeen untuvatakki.
Täällä hotellissa sain kahden hengen huoneen Barbaran kanssa. Hän jopa laittoi minulle heti teen sillä aikaa kun kävin suihkussa. Olin tosi väsynyt ja palvelun tietysti. Myös hän  oli tehnyt ruokaa itselleen ja sitä oli jäänyt, joten sain keittää spagettia ja valmiin kastikkeen häneltä ja parmesania siihen päälle. Teetä vielä keittelin.

Aamupalankin täällä saa samaan 15 euron hintaan. Nyt alkaa kaivata jo petiä jalat. Jumppa vielä ja sitten.

Ei kommentteja: