Jotain herkullista

Uuniohrapuuro on herkullista - etenkin juuri uunista otettuna.

Meillä tuo puuro valmistetaan liotetuista rikotuista ohrasuurimoista = ryyneistä. Ryynit liotetaan muutaman tunnin ajan punaisessa laktoosittomassa maidossa, johon on sekoitettu jo suolakin, samassa astiassa, joka laitetaan uuniinkin. Seos sekoitetaan vielä ennen uuniin laittoa. Kun lämmitämme illalla takkauunin, niin sen jälkeen ritilälle uuniin nostetaan tuo kulho sisältöineen yöksi. Parin tunnin kuluttua usein laitan ison kattilankannen kulhon päälle, kun jo puuro on saanut kauniin ruskean kuoren. Parhaimmalta minusta maistuu juuri tuo kuoren alla oleva osa.

Iso kulho (meillä pyrex-lasinen noin neljän litran kulho)
2,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
1,5 l laktoositonta punaista maitoa
1 tl suolaa

Nautitaan voisilmän tai  maidon ja vaikkapa hillon kera. Myöhemmin, jos puuroa jää, sitä voi lämmittää lautasella mikrossa tai paistaa pannulla voissa.

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on JOTAIN HERKULLISTA. 

Junasukat ja Kiertolaiset

Kiertolaiset (17/20) on Niina Laitisen malli kirjasta Villasukkien vuosi. Neuloin nämä lyhytvartiset/varrettomat tummanvihreästä Nallesta - kuva valehtelee tuon värin - 54 silmukalla. Varressa on kierrejoustinta neljä kuviota ja samaa jatkettiin sitten kantapäässä. Sukat painavat 53 grammaa. Sukat valmistuivat 25.5. junamatkalla

Junasukat (13/20) on neulottu ohuesta Viking Baby ull -langasta, joka on 100 % merinovillaa. Neuloin sukat 2,5 puikoilla. Sukat painavat 28 grammaa. Nämä valmistuivat tänään 27.5. junassa paluumatkalla.

Löysäpipoisten Jyjy 2018 aloitetut ja valmistuneet: (Yhtä vaille kaikki:15/20 Levottomat)
1. Harmaakirjavat perussukat Jenkasta. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12. Paino 120 grammaa. 
2. Vihreästä Nallesta Vuokko-lapaset. Aloitettu 31.12. Valmiit 17.1. Paino 57 grammaa.
3. Pikkupalmikkosukat lilasta Aaposta. Aloitettu 2.1.Valmiit 4.1. Paino 66 grammaa.
4. Sinivalkoiset Maamme raita -perussukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 8.1. Paino 102 grammaa.
5. Tummanvihreästä Nallesta Puro-lapaset. Aloitettu 8.1. Valmiit 12.1. Paino 50 grammaa.
6. Seiskaveikasta Metsäretket -lapaset. Aloitettu 10.1. Valmiit 14.1.. Paino  71 grammaa. 
7. Kerttu-sukat vihreästä Juhanista. Aloitettu 17.1. Valmiit 19.1. Paino 97 grammaa.
8. Ystävänpäiväsukat Nallesta. Aloitettu 20.1. Valmiit 8.2. Paino 150 grammaa.
9. Sini-valkoraitaakin perussukat Seiskaveikasta. Aloitettu 22.1. Valmiit 1.2. Paino 95 grammaa.
10. Ystävänpäiväsukat Nallesta ja Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.1. Valmiit 8.2. Paino 146 grammaa.
11. Kerttu-sukat sinertävästä Eerosta. Aloitettu 3.2. Valmiit 3.4. Paino 98 grammaa.
12. Kantoliinasukat keväänvihreästä Nallesta. Aloitettu 10.2. Valmiit 12.2. Paino 67 grammaa.
13. Kantoliinasukat kirjavasta Venlasta. Aloitettu 14.2. Valmiit 17.3. Paino 38 grammaa + junasukat Viking baby ull -langasta. Aloitettu 25.5. Valmiit 27.5. Paino 28 grammaa.
14. Mainuat havunvärisestä ja valkeasta Nallesta. Aloitettu 16.2. Valmiit 21.3. Paino 85 grammaa. 
15. Levottomat Vihreästä Venlasta. Aloitettu 17.2. Valmiit. Paino grammaa.
16. Isot Kertut vihreästä Juhanista. Aloitettu 17.2. Valmiit 16.3. Paino 109 grammaa.
17. Kiertolaiset tummanvihreästä Nallesta. Aloitettu 19.2. Valmiit 25.5. Paino 53 grammaa.
18. Olga-sukat vihreävalkeasta Nalle Gardenista. Aloitettu 19.2. Valmiit 31.3.. Paino 68 grammaa. 
19. Olga-sukat lilasta Nallesta. Aloitettu 21.2. Valmiit 6.3. Paino 69 grammaa.
20. Olga-sukat vihreästä Nalle Taikasta. Aloitettu 21.2. Valmiit 9.3. Paino 64 grammaa.

Ystäviä tapaamassa

Olin Kuopiossa Suomen Lähetysseuran vuosikokouksessa. Piispa Repo on Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja ja kertoi puheessaan näkemystä lähetyksestä kokonaisvaltaisena ja läpikotaisena; se sisältää sekä hengellisen että aineellisen muutoksen. Hän mainitsi, että englanniksi sana transformaatio kuvaa uudeksi tulemista siten, että se, mikä on, pysyy sinä minä se on, mutta kuitenkin jalostuu jotain parempaa ja ylevämpää tarkoitusta varten. Näin sana transformaatio on ehkä parempi kääntää muuntumiseksi. Siinä se, mitä on, tulee ulos toisena, aivan kuten toukka, joka koteloituu ja nousee aikanaan lentoon perhosena. Sama olento, mutta olennaisesti muuntunut. Lähetysteologiassa tämä merkitsee siis enemmän kuin mitattavissa oleva kehitys, kuten kaivettujen kaivojen, rakennettujen sairaaloiden tai kouluun päässeiden tyttöjen määrä tai kastettujen tai perustettujen seurakuntien määrä. Hengen johtama muutos tapahtuu ihmisissä ja heidän yhteisöissään niin, että asiat ja olosuhteet alkavat kauttaaltaan saada toisen hahmon: Köyhät alkavat kuulla ilosanoman ja päästä osallisiksi Jumalan hyvistä lahjoista, sokeat alkavat saada näkönsä, vangitut päästä vapauteen ja sorretut nousta ihmisarvoiseen elämään, oikeus ja hyvyys alkavat vallita.

 Suomen Lähetysseuran vuosikokousosanottajille tarjoiltiin aamukahvin kera paikallista: kalakukkoa. Ja oli maukasta!
 Uusiksi jäseniksi Lähetysseuran hallitukseen valittiin Jukka Hautala ja Simo Suutari sekä erovuorossa olleista uudelle kaudelle Jaana Marjanen ja Ulla Mäkinen.

 Ohjelmien välillä oli väliaikaohjelmaa, kuten afrikkalaista ylistystanssia.

 Illalla oli messu, jossa siunattiin myös kaikki kuopiolaiset isoset tehtäviinsä. Siunaajina piispat Jari Jolkkonen ja Ibrahim Azar yhdessä seurakunnan kanssa. Taustalla on Lähetysseuran nuorten musiikkiryhmän Cuminan  esiintyjiä.

 Ja ilta-ohjelmana oli myös Jakaranda-kuoro esiintymässä kera Jukka Salmisen ja Asantekuoron. Jumalan rakkautta sanoin ja teoin taiteen välityksellä.

Tapasin Thaimaan lua-heimoon kuuluvia naisia, evankelistoja, joiden kotipaikoilla olin maaliskuussa vieraillut ja heidätkin siellä kohdannut.

Kuopiossa

Jeesus sanoo: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa."( Matteus 28:19-20)

Suomen Lähetysseuran vuosijuhlat alkoivat tänään Kuopiossa. Teemana on RAKASTA MINUA NYT.
Lähetysjuhlien avajaisissa pohdittiin eikö sydämellisyys tai ystävällisyys  riittäisi, onko rakastaminen liian kova vaatimus? Ketä pitäisi rakastaa ja miten? Mitä on lähetystyö vuonna 201? Mukana olivat mm.  Pyhän maan retkeilijät eli Kuopion seurakuntanuorten ryhmä ja Champer Choir Bethlehem, kuoro Betlehemistä. Tilaisuus alkoi monologilla kärsimyksen , yksinäisyydenkin pohdinnasta. Nuorten esitys esteistä verhojen kera oli myös koskettava. Tilaisuus loppui kertomukseen rakkaudesta ja kärsimyksestä: kumpikin on kuin ison iso möhkäle, ja ihminen hyvin hyvin pieni. Mitä voisi tehdä, kun rakkaudella ei ole jalkoja. Ihminen voisi ottaa sen harteilleen ja kuljettaa kohti kärsimystä ja pala palalta kärsimys voi vähetä.

Yhteisellä kirkkokahvitauolla oli mukava tavata monia lähetystuttuja ympäri maailmaa. Mm. Kohtasin Thaimaassa tavatun Kolkkien thailaisen työtoverin.  Ja oman piispakin tuli juttelemaan.

Illalla oli vielä konsertti, Tahdistin-orkesteri sekä panhuilu, jota soitti Katja Paananen sekä jälleen kuoro Betlehemistä. Rakkauslauluja, lauluja arabiaksi myös kärsimyksestä ja epäoikeudenmukaisuudesta, jota ovat kohdanneet. Antoisa ilta.

Vihattu ja rakastettu

Voikukka on mykerökukkainen keltainen monivuotinen kasvi, joka leviää siementensä välityksellä ja lisääntyminen juurenpalasistakin on tehokasta. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä kukkaa, mutta on muodostunut useista sadoista pienistä kukista.

Vaikka voikukka ei tarvitse hyönteispölytystä, se tuottaa silti runsaasti mettä ja on hyvä mehiläiskasvi.

Voikukka on ravintoarvoiltaan nokkosen jälkeen tärkein luonnosta saatava villivihannes. Voikukan lehtiä voi lisätä salaatteihin (salaaatteihin käyvät myös kukinnot ja nuput), keittoihin ja muhennoksiin, kukista voi tehdä simaa, kaljaa ja viiniä tai niitä voi syödä sellaisenaan kiehautettuna tai vaikka hapatettuna. Juuriakin voi käyttää keitettynä eri ruokien lisäkkeenä.Voikukan juuret kaivetaan maasta joko keväällä tai myöhään syksyllä lehtien lakastuessa. Kuivattua ja jauhettua juurta voi käyttää myös leivontaan ja puuroihin. Ne sopivat mausteeksi keittoihin ja kaljaan, ja paahdettuina  yrttijuomaksi. Paahdetuista juurista on valmistettu myös hyvää kahvinkorviketta etenkin sota-aikana, kun kahvia ei saanut.

Voikukkaa on käytetty sappilääkkeenä ja nestettä poistavana lääkkeenä.

Voikukalla voi myös värjätä villaa, niin kukilla kuin juurillakin.

Olen kaksijakoinen suhteessa voikukkiin. 
En halua voikukkia rikkaruohoiksi puutarhaani mökillä. Olen kitkenyt sitä vuosien mittaan voikukkaraudalla ja käsin ja yrittänyt pitää loitolla. Viime vuosina voikukka on levinnyt ahkerasti naapuritonteilta, ja edelleen yrittelen pitää sen kukat poissa omalta tontilta.
Toisaalta voikukat ovat erittäin tärkeä mesilähde mehiläisillemme. Joten voikukkamaastot ovat OK. Ja kauniitakin ja kunhan ne kasvavat jossain muualla kuin omalla tontilla!

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on kukka.

Puuttuiko teiltä mitään?

Riitta Heino on pitkän linjan lähetystyöntekijä, joka on työskennellyt Tansaniassa ja myös lyhyen ajan Malawissa puolisonsa ja perheensä kanssa. Heinon perhe lähti Tansaniaan  lähetystyöhön n. 30 vuotta sitten. Riitta Heino on ammatiltaan teologian maisteri, kouluttaja, arvoltaan rovasti ja ruustinna. Hän työskenteli opettajana Nyakaton raamattuopistossa Tansaniassa Suomen Lähetysseuran lähettämänä työkauden, josta tuo kirja myös kertoo.

 Riitta Heino: Puuttuiko teiltä mitään? (Suomen Lähetysseura 2015)

Riitta Heino on puolisoineen myös sitoutunut Fransiscus Assisilaisen viitoittamalle tielle: sitoutuminen iloon, yksinkertaisuuteen ja armahtavaisuuteen. Heinot kuuluvat sääntökuntaan Englannin anglikaanisen kirkon kautta. Jos fransiskaanisuutta pitäisi kuvata mahdollisimman lyhyesti, voisi Riitta Heinon mukaan sanoa, että se on koko oman elämän näkemistä Kristuksen opetusten valossa.  Sääntökuntaan kuuluvat lupautuvat tekemään Kristusta tunnetuksi maailmassa, elämään rauhan, rakkauden ja sovinnon hengessä sekä noudattamaan yksinkertaista elämäntapaa.

Kirja kertoo iloista ja murheista, työstä ja vapaa-ajasta osin päiväkirjan ottein. Afrikassa eletään hitauden kulttuurissa, jossa kellolla ei ole merkitystä. Aikaa on loputtomasti. Ja ihmiset ovat aina tärkeämpiä kuin asiat. Siellä myös rukoillaan tosi paljon.Yhteisön tuki on kaikessa mukana.

Vaihdoin tietokoneeni taustakuvan. Lapsenlapsien kuvien sijaan laitoin ottamani kuvan, jossa on terassilta avautuva maisema järvelle ja osittain Mwanzan kaupunkiin. Edessä himmeämpänä on kaiteelle laitettu puuveistos, jossa Jeesus pesee opetuslapsensa jalkoja. Kuvassa näkyvät vain kädet ja opetuslapsen jalka, jota Jeesus pitää kädessään. Toisessa kädessä hänellä on vesiastia, josta Hän on juuri kaatamassa vettä jalalle. Haluan tämän piirtyvän sieluni maisemaan. Minun tehtäväni on pestä jalkoja.

Heinon aikaisempi kirja Tähtiä Victorianjärven yllä (1997) kuvaili hänen työtään sukuma-heimon pappina. Hän on myös kertonut valokuvateoksessa Mustan puun tarina (kuvat Kai Tirkkonen, tekti Riitta Heino) tansanialaisen makonde-heimon veistotaiteesta.

Tämä kirja Puuttuiko teiltä mitään osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
16. Kirjassa luetaan kirjaa
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Leena Lehtolaisen ensimmäinen kirja

Kirjailija Leena Lehtolaisen esikoisteos Ja äkkiä onkin toukokuu julkaistiin hänen ollessaan vasta 12-vuotias vuonna 1976. (Tammi). Kirja ilmestyi Tammen nuorisosarjassa Tam Tam -kirjat. Lehtolainen on kertonut, että hän kymmenvuotiaana alkoi kirjoittaa romaania, joka julkaistiin 1976 nimellä Ja äkkiä olikin toukokuu. Lehtolaisen vanhemmat olivat äidinkielenopettajia, mikä lienee myös vaikuttanut tyttären kirjoittamisinnostukseen lapsena. Lehtolainen on ollut vapaa, kokopäivätoiminen kirjailija vuodesta 1993. Hän on kirjallisuuden tutkija, kirjailija, kriitikko ja kolumnisti.Hänen kirjojaan on käännetty 29 kielelle.

Kirja kertoo neljästä viidesluokkalaisesta ystävyksestä, Irrestä, Ritasta, Jepestä ja Illistä, jotka käyvät koulua ja viettävät vapaa-aikaa yhdessä sattumuksineen. Kirja on pääasiassa kirjoitettu vuoropuhelun muotoon.
 
Löysin tämän kirjan kotini kirjahyllystä, jonne olin säilönyt lasten kirjoja. Katselin sieltä, mitä nyt voisin suositella lastenlapsille luettavaksi, kun he tulevat lomille. Kiva lukaista ja muistella, millaista oli, kun omat lapset olivat alakoululaisia.

Kirja liittyy Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Toukosiunaus

Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, 

kaiken kylvötyömme ja koko vuoden sadon.

Kylvön siunaaminen on vanha kirkollinen perinne. Itse siunaukseen sisältyvät rukoukset ja kylvön siunaaminen muistuttavat siitä, että ihminen on teknologiankin aikakaudella luonnon ja kaiken Luojan armoilla. Samalla muistutetaan, ettei leipä kasva leipomossa eikä maito tule kaupasta, vaan luonnosta maanviljelijän työn tuloksena. Kevätkylvöjen siunaamisen alku juontaa juurensa keskiajalle. Silloin oli tapana järjestää erityisiä rukouskulkueita pelloilla rukoussunnuntain ja helatorstain välisenä aikana. 

Kylvösiunaukset olivat yleisiä viime vuosisadan alkupuolella. Sotien jälkeen niistä luovuttiin lähes kautta maan. Vasta Suomen liityttyä EU:n jäseneksi 1995 uskonnollinen perinne palasi, vaikka sadon merkitys viljelijöiden tuloihin väheni huomattavasti tuottajahintojen puoliintumisen seurauksena.

 

Tänään Artjärven Salmelassa kokoonnuttiin siunaamaan kylvö.
Kylvön siunaus on yhteinen, vuotuinen ruokarukous. Olemme tässä kiittämässä elämästä, jonka olemme saaneet ja sanomassa yksinkertaisesti: anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja kun sanomme meille, sisällytämme siihen tämän joukon, omat perheemme, artjärveläiset, oman maamme ja koko ihmiskunnan.
Jumalan antama elämä palautuu hyvin yksikertaiseen: peltoon kätketty siemen kasvaa ravinnoksi. Siinä on elämän salaisuus, Jumalan työ, johon saamme osallistua..

Marjasinikuusama

Muutama vuosi sitten ostimme pari marjasinikuusaman tainta. Marjasinikuusama on sinikuusamasta jalostettu, tiheän pyöreähköksi kasvava lajike. Toisin kuin sinikuusaman, marjasinikuusaman marjat ovat syötäviä ja myrkyttömiä. Nyt tänä keväänä  nämä pensaat ovat vihdoin kukkineet runsaasti. Ovathan toki kukkineet aikaisemminkin ja muutaman marjan niistä on saanut maistiaisiksi.
Pensas vihertyy aikaisin keväällä. Kukat ovat vaatimattomat, kermanvalkoiset ja kukkivat jo touko-kesäkuussa. Kesällä sitten pääsee maistelemaan sinisiä,  pitkulaisia marjoja. Marjoissa on samat antioksidantit kuin mustikassa. Maultaan marja on makea ja happoinen. Pensas itsessään on tiheä, pyöreähkö ja oksat pystyt.

Mies hankki pari vuotta sitten päärynäpuun mökille. Jo viime vuonna se kukki jonkin verran, mutta nyt paraikaa se on jo kukassa. Toivottavasti kimalaiset pölyttävät sen ja uhkailtu sade ei pilaa kukkimista. Toinen mökkimme päärynäpuu, Pepi,  ei vielä ole avannut kukkasiaan, joten eivät ilmeisesti pysty pölyttämään toisiaan.

Marjapensaatkin ovat kukassa, mutta kimalaiset pölyttävät miltei vain mustikoita!

Yllätyksiä opetusvälinevarastossa

Kati Keski-Mäenpään Yllätyksiä opetusvälinevarastossa ( Suomen lähetysseura 2017) sijoittuu Etiopiaan ja Suomeen. Kati on perheensä kanssa ollut lähetystyössä Etiopiassa luokanopettajana suomalaislapsille ja opettanut mm. musiikkia etiopialaisille ja toiminut tiedottajana. Hän myös alkoi väitöskirjatutkimuksensa Etiopian maaseudulla oppilaskeskeisistä opetusmenetelmistä, nelivuotinen toimintatutkimus. Kirjassa yhdistyy kolme teemaa: kokemukset äitinä, opettajana ja tutkijana Etiopiassa.

Olen vieraillut Keski-Mäenpään perheen luona Etiopiassa useamman kerran: Kun perhe oli ensimmäisellä työkaudellaan 2000-luvun alussa ja nyt viimeisellä kaudella 2008. Koska itse olen käynyt useamman kerran Etiopiassa, niin nuo kirjan kertomukset tuntuvat tutuilta, tuovat taas elävästi mieleen monia asioita sikäläisestä elämästä.
Minulle mielenkiintoista luettavaa.

Jumalanpalveluksen loppupuolella tulee kolehdin vuoro.  Joku tuo viljaa, toinen maissia, kolmas kanan. Meidät kotiinsa kutsunut pastori on monen lapsen isä, eikä maaseutupappien paloilla pahemmin juhlaruokia ostella. Niinpä päätän huutaa hänelle lahjaksi kolehtiin tuodun ja sittten huutokaupattavan kanan. Istumme juhlavieraiden tapaan aivan kirkon etuosassa kirkon sivuseinämällä. Niinpä kaikki varmasti näkevät, kun ferenji  käy huutokauppaa kaakattavasta kanasta. Seurakuntalaiset innsotuvat huutamaan kilpaa kanssani, pulitan kanasta hyvän summan. Raha päätyy kuitenkikn hyvään tarkoitukseen, pienen ja vähävaraisen seurakunnan kasssaan. 
Kotkottava ja rimpuileva kana työnnetään syliini kirkonpenkkiin. Huutokauppa ja jumalanpalveluksen loppulaulut kestävät vielä hyvän aikaa ja hiki virtaa niskassani, kun kana tekee kaikkensa päästäkseen vapaaksi.

Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
11. Kirjassa käy hyvin
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Monitoimityökalu

Tämän viikon MakroTex-haasteeen aiheena on TYÖKALU

Kylvöslista

Olen ollut tänäänkin, vapaapäivänä,  mökillä puutarhatöissä. Jo parilla edellisellä kerrallakin toimme vanhaa pesäkalustoa tänne lavakauluksiksi. Nyt on meillä 20 ns. lavakaulusta valmiina.

Peruna on istutettu. Kurkkukin on kylvetty jälleen omaan paikkaansa eli kaivonrenkaaseen. Kylvökset olen osin peittänyt vanhalla ikkunalla, osin kaksinkertaisella harsolla. 

Tein muistin virkistämiseksi mökkikirjaan kaavion, mitä kasvaa ja missä.

Tänään pumppasimme myös täyteen vettä 1000 litran vesisäiliön, josta on helppo kastella puutarhaa eikä tarvitse kantaa vettä  ämpäreissä mäkeä ylös järvestä. Letkutin myös samalla kaikki tontin marjapensaat ja hedelmäpuut.

Lämpömittari näytti 28 astetta päivällä ja veden lämpökin  on jo 17 astetta. On ollut mukavaa käydä pulahtamassa hommien välillä järvessä.

Ampiaisia pörrää aika paljon. Pari on jo keplotellut jotenkin sisälle mökkiin, todennäköisesti avaimenreiästä. Ne sain kärpäslätkällä tuhottua.

Tein kokeilun: Valmistin ruskeasta suodatinpaperista ja parista rypistetystä talouspaperin palasesta pesän, jonka naulasin räystään alle verannan kohdalle.  Verannan lautojen alla kyllä taitaa yksi ampiaisemo olla yrittämässä pesänrakennusta. Kun olen saanut verannan siivottua, laitan maton lattialle ja eipä sen läpi pääsekään sitten pois pesästään tuo ampiainen tai sukunsa. Yhden pesän jo vajasta tuhosinkin. Sinnekin taidan ripustaa valepesän.

ps. Tulostin toimii, kun ostin siihen välijohdon, siis tietokoneen ja tulostimen yhdistävän johdon.